Pääsin tänään Kittilän vanhainkodissa todistamaan mainiota perinnettä. Kittilässä on tapana koota laskiaistiistaina ikäihmiset ja päiväkotilapset yhteen. Lasten esittämän ohjelman jälkeen paistoimme porukalla makkaraa pihakodassa.
- Saako antaa halin, eräs tyttö kysyi hoitajaltaan. Tämän nyökättyä lapsi kurotti pienet kätensä vanhan miehen kaulan ympäri ja halasi pitkään. Molempien kasvot loistivat.
Tilanteen tunnelma ja välittömyys lämmittivät minua niin, että hyräilin hyvää oloani koko paluumatkan Rovaniemelle.
Edellisen kerran vierailin Kittilän vanhainkodissa toissa kevään tulvan jälkeen. Ne ongelmat on enimmäkseen jo hoidettu, mutta uusia on ilmaantunut. Pula henkilökunnasta on pakottava, kuten monessa muussakin paikassa ympäri Lappia. Vaikka virkoja olisikin auki, raskaaseen ja vastuulliseen työhön ei löydy aina tulijoita.
Arvokkaan vanhuuden turvaamiseksi on löydettävä nopeasti uusia keinoja, sillä ikäihmisten määrä kasvaa vääjäämättä.
Esitin äskettäin mietittäväksi omaishoivaoikeutta. Uudistus mahdollistaisi työelämässä mukana olevien ihmisten hoitaa tilapäisesti vanhempiaan ja läheisiään yhteiskunnan tuella. Nyt monet ottavat siihen vuorotteluvapaata, pekkaspäiviä tai palkatonta vapaata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti