Sunnuntai sujahti Kemijokivarren Oikaraisessa ja Kittilän Könkäällä.Kun katselin auton ikkunasta - niin, aamulenkin jälkeen tosiaan vain ikkunasta - puhtaana hohtavia hankia, lupaavan korkealle kapuavan auringon paistetta, ohi soljuvia vaaroja, peltoaukeita ja jokitörmiä, oli taas helppo ymmärtää, mikä etelän ihmisiä vetää Lappiin. 450 kilometriä tuntui leppoisalta nojatuolimatkalta - kiitos paitsi maisemien, myös kyytiä tarjonneiden Seppälän Sirpan ja Kukkosen Tuulan.
Eripura Lapin maankäytöstä ihmetyttää välillä. Meillä on lääniä niin paljon, etten voi millään uskoa, etteikö sopivasti sovitellen riittäisi kylliksi tilaa ja mahdollisuuksia kaikille luontoa hyödyntäville elinkeinoille. Ja paljon jää vielä yli - maisemaa meille paikallisille, joille yhteys luontoon on onnen ehdoton edellytys.
Lappi on mahtava maa. Tulevaisuuden maa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti