Blogin kokoinen aukko

Olen pitänyt nettisivuja yhtä kauan kuin olen ollut kansanedustaja - noin kaksi ja puoli vuotta.
Uskon tiedottamiseen. Haluan kiinnostuneiden tietävän, mitä ajattelen ja mitä olen tekemässä. Ennen muuta odotan viestin kulkevan toisin päin. Jos en ole hyvin perillä, mitä ihmiset ajattelevat ja tarvitsevat, on turha yrittääkään. Tämä ei ole minun juttuni, vaan meidän.
Kirjoitan viikottain kolumneja, uutisia ja mielipiteitä. Silti olen kaivannut kanavaa, jossa voisin ajatella ääneen vapaamuotoisemmin. Siksi avasin tämän blogin.
Kirjoittaessani tätä perjantai-iltana työviikko Helsingissä on lopuillaan, edessä on matka kotiin Myllärintielle, lämmin sauna, kalakeitto Vanttausjärven kuhasta ja tuleen tuijottamista takan ääressä.
Olen lappilaisen kalan suurkuluttaja ja puolustaja. Se on unohdetuimpia luonnonvarojamme - eikä vähiten järvissä. Historiasta kiinnostuneet tietävät, että "kalan takia Lappiin on tultu, eikä maan". Kalassa olisi elinkeinollisestikin huikeat luontaiset mahdollisuudet, kunhan järvet pantaisiin tuottamaan ja lohi saisi täyden mahdollisuuden nousta synnyinjokiinsa.
Kala ui myös kampanjani avajaisiin lauantaina. Järvimies Jouko Lampela paistaa lämpimäisiksi haukisipsejä ja muikkuja Sinetässä klo 10-11 ja Lordin aukiolla klo 12.30-13.30.