Laskin mielessäni, että olen vastannut viimeisen kuukauden aikana lähes 15 vaalikoneeseen. Pyyntöjä on tullut hyvinkin toinen mokoma. Näppituntumalta määrä on ainakin kaksi kertaa suurempi kuin neljä vuotta sitten.
Sen lisäksi on pyydetty lukuisia vastauksia printtimedioihin. Tekstiviestimittaan, 160 merkkiin, on saanut pusertaa laajojakin kokonaisuuksia. En pane sitä pahakseni. Tiivistämällä teho usein paranee.
En ole varma, tietävätkö poliitikot enemmän kuin 10 vuotta sitten, mutta tiedonkulku on ainakin parantunut. Jos vaalikoneet tuovat politiikan sisältöjä yhtään lähemmäs ihmisiä ja herättelevät nukkuvia, ne ovat tehtävänsä täyttäneet.
Mitä olen kysymyksiltä kaivannut, niin enemmän arjen asioita - siis konkretiaa suurten linjojen sijaan. Lempilajini koulutuspolitiikka on jäänyt koneissa hyvin vähälle. Alalta löytyisi äkkiä lukuisia tärkeämpiä teemoja kuin juupas-eipäs-väittely siitä, pitääkö EU:n ulkopuolisilta opiskelijoilta periä yliopistoissa lukukausimaksuja.
Vaalien omaperäisin vaalikone lienee tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti