Kela perii jälleen takaisin opiskelijoilta opintotukia, tässä vaiheessa kaikkiaan 42,2 miljoonaa euroa. Se on neljä miljoonaa enemmän kuin viime vuonna.
Henkilökohtaisesta kokemuksesta muutaman vuoden takaa tiedän, että 15 prosentilla korotettuna takaisinperintä tuntuu kiskonnalta, vaikka maksuajasta voikin joustavasti neuvotella.
Takaisinperittävän summan vääjäämätön nousu vuosi vuodelta kertoo niistä ongelmista, joita olen pitänyt esillä: opintotuki on paitsi jälkeenjäänyt myös järjestelmänä niin tolkuttoman sekava, että se pitäisi oikeastaan räjäyttää.
Opintotukijärjestelmää on vuosien varrella säädetty, viilattu, leikattu - joskus parannettukin - pieninä paloina, sieltä täältä parsien. Omana opiskeluaikanani laki muuttui kolmesti. Vaikka olin opiskelijapoliitikkona asiaan vihkiytynyt, sain maksella tukia takaisin useampana vuotena.
Takaisinperintä tulee lähes poikkeuksetta yllättäen, ei väärinkäytöksen seurauksena. Kela on arvioinut, että nytkin kymmenisen miljoonaa on aiheetonta perintää, josta luovutaan selvityksen jälkeen. Sekin kertoo, että järjestelmä tarvitsee isompaa remonttia ollakseen selkeämpi.
Opiskelija on noidankehässä. Alhainen opintotuki ajaa töihin, ja kun vapaan tulon rajoja ei ole nostettu yleisen ansiokehityksen mukaisesti, ne ylittyvät helposti. Sitten putoaakin postiluukusta takaisinperintälappu, jonka hoitamiseksi kierteessä on vain jatkettava.
Opintorahan reippaasta tasokorotuksesta näyttää vallitsevan yksimielisyys, mutta sen lisäksi pitäisi löytyä rohkeutta omatoimisuutta tukeviin ratkaisuihin, kuten tulorajojen reippaaseen korotukseen.
Uskon kannustavaan politiikkaan. Miltä kuulostaa, että jos opiskelija ehtisi valmistua tavoiteajassa kaikkia tukikuukausiaan käyttämättä, hän saisi bonuksena jälkikäteen esimerkiksi viiden kuukauden opintorahaa vastaavan summan?
torstai, 15. maaliskuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti