Olen sulatellut vaalituloksen pettymystä monenlaisten järjestelyjen lomassa. Äänimääräni nousi muutamalla sadalla viime vaaleista, mutta ei läheskään riittävästi tuodakseen uudelleenvalinnan. Noin 4020 ääntä on silti niin paljon, että mistään katastrofista ei tarvitse puhua, vaikka tavoite olikin aivan muuta.
Haluan vielä kerran kiittää kaikkia, jotka uskoivat yhteiseen tavoitteeseen - niin äänestäjiäni kuin tukiryhmäläisiäni. Heitä, joita näkivät vaivaa monin tavoin ympäri Lappia, jotta uudessakin eduskunnassa istuisi täältä keskustalainen nainen. Heitä, jotka tekivät yhteistyötä kampanjan aikana esimerkiksi järjestämällä tilaisuuksia tai pitämällä vain yhteyttä.
Olen kiitollinen myös siitä myötätunnosta, jota olen saanut vaalituloksen selvittyä - yli puoluerajojen.
Tulin juuri Helsingistä, jossa järjestelin pari päivää asioita. Talossa tuli vastaan paljon kohtalontovereita. Nämä olivat muutosvaalit, jossa yli 50 istuvaa kansanedustajaa jäi rannalle. Tämä valtakunnallinen trendi näkyi Lapissakin. Naisten osuus eduskunnassa kasvoi, joskaan ei täällä. Hyvä että pysyttiin kahdessa. Onnea ja voimia Johannalle ja Ullalle, kuten muillekin Lapista valituille.
Oma tulevaisuuteni on vielä täysin avoin. Minulla ei ole mitään pakastevirkaa tai edes työpaikkaa odottamassa. Varmaa on ainoastaan se, että vaikuttaminen Lapin puolesta jatkuu tavalla jos toisella - muutenkin kuin kaupunginvaltuutettuna. Hoidan monia valtakunnallisia ja maakunnallisia luottamustehtäviäni samalla tarmolla kuin ennenkin. Olen edelleen käytettävissä lappilaisten suurten tai pienten huolien korjaamiseksi.
Kotisivuni jatkavat olemassaoloaan, joskin hieman riisuttuina. Sinne ilmestyvät aikanaan uudet yhteystietoni.
Ja kuten elämä jatkuu, jatkuu myös tämä blogi - joskin eri tahdissa kuin tähän asti, ihan niin kuin elämäkin. Torstaina ajattelin pitää ensimmäisen vapaapäivän lähes pariin kuukauteen. Hanget kutsuvat hiihtämään.
keskiviikko, 21. maaliskuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti