Elämä jatkuu - ja vaikuttaminen

Olen sulatellut vaalituloksen pettymystä monenlaisten järjestelyjen lomassa. Äänimääräni nousi muutamalla sadalla viime vaaleista, mutta ei läheskään riittävästi tuodakseen uudelleenvalinnan. Noin 4020 ääntä on silti niin paljon, että mistään katastrofista ei tarvitse puhua, vaikka tavoite olikin aivan muuta.
Haluan vielä kerran kiittää kaikkia, jotka uskoivat yhteiseen tavoitteeseen - niin äänestäjiäni kuin tukiryhmäläisiäni. Heitä, joita näkivät vaivaa monin tavoin ympäri Lappia, jotta uudessakin eduskunnassa istuisi täältä keskustalainen nainen. Heitä, jotka tekivät yhteistyötä kampanjan aikana esimerkiksi järjestämällä tilaisuuksia tai pitämällä vain yhteyttä.
Olen kiitollinen myös siitä myötätunnosta, jota olen saanut vaalituloksen selvittyä - yli puoluerajojen.
Tulin juuri Helsingistä, jossa järjestelin pari päivää asioita. Talossa tuli vastaan paljon kohtalontovereita. Nämä olivat muutosvaalit, jossa yli 50 istuvaa kansanedustajaa jäi rannalle. Tämä valtakunnallinen trendi näkyi Lapissakin. Naisten osuus eduskunnassa kasvoi, joskaan ei täällä. Hyvä että pysyttiin kahdessa. Onnea ja voimia Johannalle ja Ullalle, kuten muillekin Lapista valituille.
Oma tulevaisuuteni on vielä täysin avoin. Minulla ei ole mitään pakastevirkaa tai edes työpaikkaa odottamassa. Varmaa on ainoastaan se, että vaikuttaminen Lapin puolesta jatkuu tavalla jos toisella - muutenkin kuin kaupunginvaltuutettuna. Hoidan monia valtakunnallisia ja maakunnallisia luottamustehtäviäni samalla tarmolla kuin ennenkin. Olen edelleen käytettävissä lappilaisten suurten tai pienten huolien korjaamiseksi.
Kotisivuni jatkavat olemassaoloaan, joskin hieman riisuttuina. Sinne ilmestyvät aikanaan uudet yhteystietoni.
Ja kuten elämä jatkuu, jatkuu myös tämä blogi - joskin eri tahdissa kuin tähän asti, ihan niin kuin elämäkin. Torstaina ajattelin pitää ensimmäisen vapaapäivän lähes pariin kuukauteen. Hanget kutsuvat hiihtämään.

Ylös, ulos ja äänestämään

Vaalityö päättyi eilen Rovaniemelle. Laskin aamulla kalenteristani, että reilun kuukauden aikana kertyi 120 tilaisuutta tai tapaamista. Kiitos tässä vaiheessa kaikille mukanaolleille ja mielenkiintoa osoittaneille! Reilun mukanaolon ja innostuneen vastaanoton ansiosta kampanja-aika meni kuin siivillä, erityisesti äänestysviikkojen lähestyessä.
Tämä vaalitaisto muistetaan Lapissa ainakin ennätyskalliista kampanjoista. Turuilla ja toreilla on kuulunut puheita yli 70 000 euron satsauksista kansanedustajapaikan saamiseksi. Homma alkaa olla ökyä kuten Etelä-Pohjanmaalla, kuten Paavo Väyrynen kuvaili lauantaina radiossa.
Kampanjoinnin amerikkalaistuminen - tai eteläpohjalaistuminen - näkyy myös siinä, että ehdokkaiden puolisot hymyilevät rinnalla vaalimainoksissa ja kampanjapaikoilla. "Vain koira puuttuu", teräväkynäinen Veikko Vasama huomautti eilisessä blogissaan. Niinpä. Kukin kuitenkin tyylillään.
Rahan voimalla kampanjointi kuuluu tähän aikaan, mutta suuntauksen jatkuessa siitä on syytä olla huolissaan. Demokratia kapenee, jos uskottava ehdokkuus vaatii omakotitalon hinnan verran rahaa. Jo nyt naisia ja nuoria on vaikea saada monin paikoin edes ehdolle.
Koska ilmaista mainontaa ei juuri ole, tähän tarvitaan rahaa - mutta luojan kiitos paljon muutakin. Oma lähtökohtamme on ollut hyvä tukiporukka. Satoja ihmisiä, jotka haluavat, että Lapin asioita ajaa jatkossakin keskustalainen nainen. Ihmisiä, jotka ovat valmiita sitoutumaan ja tekemään töitä tavoitteen eteen. Ihmisiä, jotka antavat kampanjan käyttöön auliisti oman osaamisensa.
Siitä kaikesta syntyvästä lopputuloksesta ei voi olla kuin ylpeä.
Budjettimme? Reilusti enemmän kuin ensi kerralla, mutta kuitenkin alle 30 000 euroa.
Eri puolilla Suomea kampanjoidaan vielä tänäänkin, mutta me emme. Vaalipäivä on niin erityinen, että haluamme kunnioittaa sen rauhaa joka tavalla.
Jännä päivä tästä tulee muutenkin. Ohjelmassa on kummipojan ensimmäiset Konttisen kisat, ravit Mäntyvaarassa ja naisten sekä miesten lentopalloa.
Mutta ensimmäiseksi sauvalenkille kohti Ounasvaaran koulua - äänestämään! Käykää tekin.

Opintotuki pitäisi räjäyttää

Kela perii jälleen takaisin opiskelijoilta opintotukia, tässä vaiheessa kaikkiaan 42,2 miljoonaa euroa. Se on neljä miljoonaa enemmän kuin viime vuonna.
Henkilökohtaisesta kokemuksesta muutaman vuoden takaa tiedän, että 15 prosentilla korotettuna takaisinperintä tuntuu kiskonnalta, vaikka maksuajasta voikin joustavasti neuvotella.
Takaisinperittävän summan vääjäämätön nousu vuosi vuodelta kertoo niistä ongelmista, joita olen pitänyt esillä: opintotuki on paitsi jälkeenjäänyt myös järjestelmänä niin tolkuttoman sekava, että se pitäisi oikeastaan räjäyttää.
Opintotukijärjestelmää on vuosien varrella säädetty, viilattu, leikattu - joskus parannettukin - pieninä paloina, sieltä täältä parsien. Omana opiskeluaikanani laki muuttui kolmesti. Vaikka olin opiskelijapoliitikkona asiaan vihkiytynyt, sain maksella tukia takaisin useampana vuotena.
Takaisinperintä tulee lähes poikkeuksetta yllättäen, ei väärinkäytöksen seurauksena. Kela on arvioinut, että nytkin kymmenisen miljoonaa on aiheetonta perintää, josta luovutaan selvityksen jälkeen. Sekin kertoo, että järjestelmä tarvitsee isompaa remonttia ollakseen selkeämpi.
Opiskelija on noidankehässä. Alhainen opintotuki ajaa töihin, ja kun vapaan tulon rajoja ei ole nostettu yleisen ansiokehityksen mukaisesti, ne ylittyvät helposti. Sitten putoaakin postiluukusta takaisinperintälappu, jonka hoitamiseksi kierteessä on vain jatkettava.
Opintorahan reippaasta tasokorotuksesta näyttää vallitsevan yksimielisyys, mutta sen lisäksi pitäisi löytyä rohkeutta omatoimisuutta tukeviin ratkaisuihin, kuten tulorajojen reippaaseen korotukseen.
Uskon kannustavaan politiikkaan. Miltä kuulostaa, että jos opiskelija ehtisi valmistua tavoiteajassa kaikkia tukikuukausiaan käyttämättä, hän saisi bonuksena jälkikäteen esimerkiksi viiden kuukauden opintorahaa vastaavan summan?

Iloisia ilmeitä

Vaalikentillä menee nyt mainiosti. Se näkyi myös valtiopäivien päättäjäisten yhteydessä pidetyssä Keskustan viimeisessä ryhmäkokouksessa. Porukka uhkui rentoa vaali-intoa.
Positiivinen tunnelma ei iltaa kohti ainakaan laskenut, kun MTV3 julkaisi tuoreimman puoluegallupin. Ykkössija on otettavissa, mutta se vaatii kovaa työtä viime metreille saakka.
Iloinen ilme löytyi tiistaina myös lentopallojoukkue Santasportilta, jonka ensimmäiseen pudotuspeliotteluun kiirehdin Helsingistä. Kotijoukkue peittosi joensuulaisen Riennon napakasti 3-0. Yhden naisen raatini antoi parhaan pelaajan palkinnon libero Jarmo Kaaretkoskelle, mutta koko kuusikon esitys oli niin ehjä, että pokkaamaan olisi voinut valita melkein kenet vain.

Tunnelma jossa jaksaa

Minulla on takanani yhdet eduskuntavaalit. Jos vertaan viime päivien tunnelmaa neljän vuoden taakse, en liioittele sanoessani, että eroa on kuin yöllä ja päivällä.
Vuonna 2003 sain tehdä tässä vaiheessa kampanjaa hartiavoimin töitä sen eteen, että nimeni ja kasvoni tulisivat lappilaisille edes jotenkin tutuiksi. Siihen nähden ensikertalaisen äänimäärä (3654) oli mainio.
Nyt tunnelma on moninverroin lupaavampi. Siitä kertoo ihmisten palaute, jota tulee joka päivä niin sähköpostilla, puhelimitse kuin kasvokkain. Rovaniemeläiset haluavat pitää kiinni omasta kansanedustajastaan. Ympäri Lappia annetaan arvoa sille, että olen kiertänyt muutenkin kuin vaalien alla, hoitanut huolella kaiken mihin olen tarttunut ja saanut monia asioita paremmalle tolalle.
En muista, että neljä vuotta sitten juuri kukaan olisi kertonut ennakkoäänestyksen aikana äänestäneensä minua. Nyt sellaisia viestejä on tullut jo kymmenittäin. Niiden arvon ymmärtää parhaiten pitkää päivää painava ehdokas.
Kiriviikko alkaa! "Nyt katsotaan, kenen pää pitää ja karisma kantaa", viestitti eräs edustajakaveri etelästä.
Me olemme valmiita. Lähipäivien kalenteriini voi kurkistaa tästä.
Tutustu myös uuteen videooni. Lahjakkaat nuoret lappilaiset kirjoittivat ja purkittivat sen saatesanoin: Kun monet muut eduskunnan naiskansanedustajat paljastavat saapaskokoelmansa ja vaatekaappinsa, katso, mitä paljastaa Tatja...

Metsään menee

Yli 250 tutkijaa perää lisää suojelualueita Metsä-Lappiin.
Ministeri Juha Korkeaoja ei lämpene vaatimuksille, eivät myöskään Lapin edunvalvojat eikä tällä kertaa edes ympäristöministeriö. Asiantuntijoiden mielestä Metsä-Lapin suojelu on jo nyt sekä määrällisesti että laadullisesti kattavaa. Yli 50:n kapuava suojeluprosentti kertoo paljon maallikollekin.
Mielenkiintoista on, että tutkijakirjeen yli 250 allekirjoittajasta vain jokunen on metsäntutkija. Kyse näyttääkin olevan taas kerran enemmän periaatteesta kuin itse asiasta. Lisäsuojelun vaatijat puhuvat väljästi "Euroopan viimeisistä luonnonmetsistä".
Mahtavatko allekirjoittajat oikeasti tietää, mitä ovat vaatimassa? Metsätalous ja -teollisuus työllistävät Lapissa yli 4000 ihmistä. Työpaikat eivät ole korvattavissa. Tuntuva lisäsuojelu kaventaisi entisestään alan elinmahdollisuuksia tilanteessa, jossa erityisesti sahat nojaavat näihin uudistuskypsiin metsiin vielä pitkään.
Asiantuntijoiden mukaan taimikoiden hakkuu pitäisi Lapissa kaksinkertaistaa ollakseen kunnossa. Kunnon lisäsatsaus valtiolta taimikonhoitoon vaikuttaisi suotuisasti niin työllisyyteen ympäri Lappia kuin metsänkäytön jatkuvuuteenkin. Harmi, että asialle ei löydy etelästä yhtä innokkaita puolestapuhujia kuin säännöllisesti esiin putkahtaville suojeluvaateille.

Huomion kiinnittäminen alkaa riittää

Hyvää naistenpäivää! Tänä vuonna meillä on erityisiä syitä juhlia sitä. Naisten poliittiset oikeudet täyttävät Suomessa sata vuotta. Vuonna 1907 Suomi oli maailmalle tiennäyttäjä yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudellaan ja vaalikelpoisuudellaan. Sata vuotta sitten valtiopäiville valittiin 19 naiskansanedustajaa, reilun viikon kuluttua toivon mukaan pitkästi yli 80. Nyt meitä on siellä 75. Naisten aliedustus päättäjinä on yhä totisinta totta.
Sykähdyttävää on nähdä, että naistenpäivänä miesehdokkaatkin ovat ilmoittelussaan naisten asialla. "Perheiden asia on meidän." "On kiinnitettävä huomiota hoitajien palkkoihin."
Aitoa kiinnostusta vai poliittista jargoniaa? Jos ensinmainittua, olen iloinen. Mutta monet näistä ilmoittajistakin ovat siinä asemassa, että pystyisivät muutakin kuin kiinnittämään huomiota, jos olisivat vain halunneet. Tekoja on vähän. Esimerkiksi Rovaniemelle saatiin epätarkoituksenmukaisia palkkaeroja tasaava palkkaohjelma sen ansiosta, että me keskustalaiset naiset tartuimme asiaan. Vaikutusvaltaiset miehet lähinnä peesailivat.
Päivän tilaisuuteni liittyvät tasa-arvoisempaan Lappiin ja Suomeen. Olen Radio Suomen Naisten saunassa, joka lähetetään suorana Ajantasa-ohjelman yhteydessä klo 14:n jälkeen. Illalla kello 18.30 pidämme Johannan ja Ullan kanssa naisten ja perheiden asioihin keskittyvän vaalipaneelin Hotelli Santa Clausin katutasossa Zoomitissa. Tule kuulolle!

Kalaisa päivä

Lapin järvikala on hyvää ja se puhuttaa. Sen huomasin tänään Ranualla ja Posiolla, jossa lähes 200 ihmistä kävi maistamassa Jouko Lampelan paistamia haukisipsejä ja muikkuja. Juttua riitti kalasta ja paljon muustakin.
Lapissa on puolisen miljoonaa hehtaaria järviä. Ne pitäisi panna roskakalasavotoilla terveesti tuottamaan. Sisäisestä kuormituksesta on tullut vesiluonnon pahin ongelma. Monet järvet voivat pahoin, koska kalaa on liikaa.
Hoitokalastus kohentaisi paitsi vesien tilaa ja virkistysarvoa myös työllisyyttä. Vielä sata vuotta sitten järvikalastus oli tärkeimpiä elinkeinojamme. Puhtaalla lappilaisella järvikalalla olisi yhä verrattomat markkinat esimerkiksi Keski-Eurooppaan, mutta vienti tökkää monesti jo siihen, että esimerkiksi Rovaniemeltä puuttuu EU-pakastamo kalalle.
Ranualla ja Posiolla monet ihmettelivät sitä, että lapsiperheiden asemasta ja perusturvan uudistamisesta on puhuttu vaalikamppailussa varsin vähän. Puoluejohtajien tenteissäkin on enempi keskitytty talouden jakovaraan ja hallituspohjaan.
Luulen lapsiperheitä kiinnostavan enemmän, mitä seuraavalla vaalikaudella tehdään lasten, nuorten ja perheiden hyväksi. Itselleni tämä on tärkein teema koulutuksen ja tasa-arvon lisäksi.
Huomenna on naistenpäivä. Miehillä on aikainen herätys kahvinkeittoon.

SDP omiaan vastaan

Eilen julkaistiin TNS Gallupin tutkimus äänestäjien suhtautumisesta ruuan arvonlisäverotuksen alennukseen. Äänestäjistä 85 prosenttia tukee tätä keskustan ajamaa asiaa. Mielenkiintoista on, että keskustan ja SDP:n kannattajista yhdeksän kymmenestä on alennuksen kannalta. SDP ei ole tässäkään asiassa osannut arvioida omien kannattajiensa mielipiteitä. Ammattien joukossa eniten ruuan alv-alennusta toivoo nimenomaan työväestö!

Keskusta esittää ruuan alv:n pudottamista nykyisestä 17 prosentista 12 prosenttiin. EU:ssä ruuan alv on keskimäärin 5,5 prosenttia. Suomea kovemmin ruokaa verotetaan vain Tanskassa, Slovakiassa, Virossa ja Latviassa. Kaikissa muissa EU-maissa vero on keveämpää.

Eri tutkimuslaitosten mukaan veron alentaminen keventäisi kuluttajahintoja 3,4 prosenttia. Lisäksi se toisi peräti 6 200 uutta työpaikkaa.

Olisikohan SDP:llä syytä miettiä asiaa uudestaan? Eikä ruuan alv:n alentamista mainita liikaa kokoomuksenkaan vaaliohjelmissa.

Tilaisuuksissa paljon väkeä

Tänään ajokilometrejä kertyi 600. Kävimme Kittilän keskustassa kahdessa tilaisuudessa. Sieltä matka jatkui Leville ja Raattamaan. Illalla matka päättyi Enontekiön Peltovuomaan. Tilaisuuksissa on ollut hyvästi väkeä liikkeellä. Monessa kylässä on kerrottu, että nyt tuli näiden vaalien kävijämääräennätys. Se tuntuu mukavalta.
Enontekiön Peltovuomassakin oli iltamyöhällä paikalla 15 ihmistä. Siellä oltiin innostuneita kyläläisten yhteisestä Koto-projektista, jolla tuetaan ikäihmisten kotona asumista. Projekti on saanut tukea Raha-automaattiyhdistykseltä. Tällaista kyläläisten omaa toimeliaisuutta tarvitaan jatkossakin.
Ja voi näitä Lapin maisemia. Kyllä Lapin koululaisten kelpaa nyt olla hiihtolomalla.

Matalapalkkatukea myös nuorille

Yli 53-vuotiailla työntekijöillä on ollut reilun vuoden ajan käytössä matalapalkkatuki. Työnantajat, joilla on palveluksessaan 900-2000 euroa kuussa ansaitsevia yli 53-vuotiaita työntekijöitä, maksavat vähemmän työnantajamaksuja.
Nyt on aika laajentaa tukea myös nuoriin alle 26-vuotiaisiin työntekijöihin. Pellervon taloudellisen tutkimuskeskuksen johtajan Pasi Holmin kirjoittaman selvityksen mukaan tuki nuorille toisi 2 000-3 000 uutta työpaikkaa. Lisäksi lähes kaksinkertainen määrä nuoria saisi kokoaikaisen työsuhteen.
Etenkin nuorilla miehillä on ollut vaikea työllistyä aikuiskoulutuksen jälkeen. Heitä uhkaa syrjäytyminen. Syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle yhden henkilön kohdalla satojatuhansia euroja. Tämänkin vuoksi esitys matalapalkkatuen laajentamisesta on hyvä.

Kuka puhuu?

Vaalipuheet ovat kiihtymässä paikoin niin vinhoiksi, että niiden perusteella taitaa olla enää turha yrittää arvata äänessä olevan puoluetta.
Tänään satuin radion ääreen ehdokkaan vaatiessa kuntalaisten ääntä kuuluviin metsien hakkuista päätettäessä ja Itä-Lapin jämäkämpää tukemista.
Olen näistä asioista samaa mieltä kuin tentissä ollut Timo Törmänen, mutta Törmäsen puolue ei kylläkään ole.
Vihreät edustajat kiittelivät taannoin Greenpeacen mukaantuloa Ylä-Lapin metsäkiistaan. Inarilaiset eivät olisi halunneet riidankylväjiä mailleen suin surminkaan.
Vihreästä eduskuntaryhmästä on pontevasti vaadittu myös hyvin suojellun Metsä-Lapin tuntuvaa lisäsuojelua. Jos metsätalouden edellytyksiä tästäkin kavennetaan, Itä-Lapille elintärkeä tehdas on oikeasti liipasimella. Tätäkö on vihreä tuki?
Oikeus omaan ajatteluun on jokaisella - muissakin kuin omantunnonkysymyksissä. Useimmiten se on jopa suotavaa. Uskottavuudesta voi olla sitten monta mieltä, jos yhteinen linja on ihan muuta.
Rajuimmat irtiotot on nähty baariparlamenteissa. Paavo Väyrynen julisti viimeksi Sallassa taitetun indeksin poistamista. Näin siitä huolimatta, että asia ei ole Keskustan eikä muidenkaan suurten puolueiden tavoitelistalla. Vaiko juuri sen vuoksi?

OHo mitkä kisat!

Hieno päivä Suomen hiihdolle: naiset tekivät sen!
Lämpimät onnittelut kaikille, mutta erityisesti kullan ankkuroineelle Mannisen Pirjolle, joka on hiihtänyt viestimitalin kahdesti ennenkin, mutta menettänyt molemmat ilman omaa syytään.
Vaikka viestikultaa osattiin vähän odottaakin, se on harvinaista herkkua. Naisille sellainen tuli viimeksi MM-Lahdessa 1989, sitä ennen samassa paikassa 1978 ja Cortinan olympialaisissa 1956.
Parasta Sapporon menestyksessä on, että Ounasvaaran Hiihtoseuran urheilijoilla on jo viisi mitalia. Ja neljällä eri urheilijalla! Maailman paras hiihtoseura on täyttä totta. Mitalitaulukossa yksi seura päihittää lähes kaikki valtiotkin, esimerkiksi Ruotsin.
Sadat ihmiset tekevät OH:ssa pitkäjänteistä ja hyvää työtä. Siitä saamme nyt kaikki nauttia.
Tulevaisuus on turvattu ainakin esikuvien puolesta. Tänä keväänä lasten hiihtoladuilla ja mäkimontuissa nähdään monta pientä mannista, ryynästä ja ollia.

Kiva Koulu on tärkeä

Rovaniemellä on tänään puhuttu Kiva Koulu -ohjelmasta, jolla yritetään saada kuriin koulukiusaamista. Lapista ovat mukana Kallaan koulu Kemijärveltä sekä Koskenkylän ja Ylikylän koulut Rovaniemeltä. On syytä mainita, että 39 kokeilukoulua on valittu arpomalla.
Uutta ohjelmassa on, että nyt pureudutaan selkeästi kiusaamisilmiöön ja käsitellään juuri sitä ongelmaa eli kiusaamista.
Ohjelma on suunnattu opettajille, oppilaille ja vanhemmille. Kokeilukouluissa käytetään 10 kaksoisoppituntia lukuvuoden aikana. Lisäksi on vanhemmille ja opettajille muuta materiaalia. Ensi vuonna kokeilu laajenee ja vuonna 2009 sen pitäisi olla käytössä koko maassa.
Kerrassaan hieno juttu! Toistuvan kiusaamisen kohteeksi joutuu vieläkin liian moni oppilas. Yksikin kiusaamistapaus on liikaa. Turvallisen ja viihtyisän oppimisympäristön puolesta kannattaa töitä puskea.

Nuoret osaavat

Kahden pitkän päivän ja runsaan 1300 kilometrin autoilu Rovaniemeltä pohjoiseen ja takaisin antoi muutakin kuin kahdeksan vilkasta vaalitilaisuutta tavata utsjokisia, inarilaisia ja sodankyläläisiä.
Eduskunnassa luonani käynyt Ivalon ala-asteen kuutosluokka oli kutsunut minut vastavierailulle opettajansa Hannu Huumosen suulla. Vastaanotto oli bändeineen ja esityksineen niin mainio, että olin aivan otettu.
Koululaiset olivat nähneet vaivaa myös Ivalon lukion salintäyteiseen vaalipaneeliin. Siitä tuli raikas tilaisuus, kiitos nuorten paneutumisen ja ennakkoluulottomuuden. Hyvin suunnitellut ja jämerästi vedetyt koulupaneelit kelpaisivat malliksi muillekin järjestäjille.
Reissun kruunasivat jälleen maisemat, jotka olivat kirpeässä pakkasessa kuin sadusta.

Vaalikonevaalit

Laskin mielessäni, että olen vastannut viimeisen kuukauden aikana lähes 15 vaalikoneeseen. Pyyntöjä on tullut hyvinkin toinen mokoma. Näppituntumalta määrä on ainakin kaksi kertaa suurempi kuin neljä vuotta sitten.

Sen lisäksi on pyydetty lukuisia vastauksia printtimedioihin. Tekstiviestimittaan, 160 merkkiin, on saanut pusertaa laajojakin kokonaisuuksia. En pane sitä pahakseni. Tiivistämällä teho usein paranee.

En ole varma, tietävätkö poliitikot enemmän kuin 10 vuotta sitten, mutta tiedonkulku on ainakin parantunut. Jos vaalikoneet tuovat politiikan sisältöjä yhtään lähemmäs ihmisiä ja herättelevät nukkuvia, ne ovat tehtävänsä täyttäneet.

Mitä olen kysymyksiltä kaivannut, niin enemmän arjen asioita - siis konkretiaa suurten linjojen sijaan. Lempilajini koulutuspolitiikka on jäänyt koneissa hyvin vähälle. Alalta löytyisi äkkiä lukuisia tärkeämpiä teemoja kuin juupas-eipäs-väittely siitä, pitääkö EU:n ulkopuolisilta opiskelijoilta periä yliopistoissa lukukausimaksuja.

Vaalien omaperäisin vaalikone lienee tämä.

Lämmin hetki Kittilässä

Pääsin tänään Kittilän vanhainkodissa todistamaan mainiota perinnettä. Kittilässä on tapana koota laskiaistiistaina ikäihmiset ja päiväkotilapset yhteen. Lasten esittämän ohjelman jälkeen paistoimme porukalla makkaraa pihakodassa.
- Saako antaa halin, eräs tyttö kysyi hoitajaltaan. Tämän nyökättyä lapsi kurotti pienet kätensä vanhan miehen kaulan ympäri ja halasi pitkään. Molempien kasvot loistivat.
Tilanteen tunnelma ja välittömyys lämmittivät minua niin, että hyräilin hyvää oloani koko paluumatkan Rovaniemelle.
Edellisen kerran vierailin Kittilän vanhainkodissa toissa kevään tulvan jälkeen. Ne ongelmat on enimmäkseen jo hoidettu, mutta uusia on ilmaantunut. Pula henkilökunnasta on pakottava, kuten monessa muussakin paikassa ympäri Lappia. Vaikka virkoja olisikin auki, raskaaseen ja vastuulliseen työhön ei löydy aina tulijoita.
Arvokkaan vanhuuden turvaamiseksi on löydettävä nopeasti uusia keinoja, sillä ikäihmisten määrä kasvaa vääjäämättä.
Esitin äskettäin mietittäväksi omaishoivaoikeutta. Uudistus mahdollistaisi työelämässä mukana olevien ihmisten hoitaa tilapäisesti vanhempiaan ja läheisiään yhteiskunnan tuella. Nyt monet ottavat siihen vuorotteluvapaata, pekkaspäiviä tai palkatonta vapaata.

Mahtava maa

Sunnuntai sujahti Kemijokivarren Oikaraisessa ja Kittilän Könkäällä.
Kun katselin auton ikkunasta - niin, aamulenkin jälkeen tosiaan vain ikkunasta - puhtaana hohtavia hankia, lupaavan korkealle kapuavan auringon paistetta, ohi soljuvia vaaroja, peltoaukeita ja jokitörmiä, oli taas helppo ymmärtää, mikä etelän ihmisiä vetää Lappiin. 450 kilometriä tuntui leppoisalta nojatuolimatkalta - kiitos paitsi maisemien, myös kyytiä tarjonneiden Seppälän Sirpan ja Kukkosen Tuulan.
Eripura Lapin maankäytöstä ihmetyttää välillä. Meillä on lääniä niin paljon, etten voi millään uskoa, etteikö sopivasti sovitellen riittäisi kylliksi tilaa ja mahdollisuuksia kaikille luontoa hyödyntäville elinkeinoille. Ja paljon jää vielä yli - maisemaa meille paikallisille, joille yhteys luontoon on onnen ehdoton edellytys.
Lappi on mahtava maa. Tulevaisuuden maa.

Liikunnasta peruspalvelu

Liian vähäinen liikunta maksaa Suomelle vuosittain 300-400 miljoonaa euroa.
Olimme tänään Kemijärven Hyvän olon messuilla asiasta yhtä mieltä: kansanliikunta kuuluu nostaa jälleen jalustalle. Liikunnan merkitys terveyteen ja hyvinvointiin on entistäkin tärkeämpi suomalaisten ikääntyessä. Liikunta on parasta varautumista hoivamenoihin, joiden kasvu on väkisin edessä.
Erityisesti arkiliikunta näyttää olevan alamäessä. Olemme oppineet hoitamaan asioitamme autolla liiankin hyvin. Kuvaavaa on, että vähiten liikkuvat 35-54-vuotiaat miehet.
Lasten liikkumisessa seurat ovat paljon vartijoina. 12. ikävuoden jälkeen turhan moni jää kotiin. Jos syynä on seurojen pula ohjaajista tai tiloista, kuntien ja valtion sietää katsoa peiliin. Liikunnasta säästäminen on tulevaisuudesta säästämistä. Ja se on tyhmää.
Enemmän kuin yhdeksän kymmenestä suomalaisesta käyttäisi veikkausvoittovaroja nykyistä enemmän kuntoliikuntaan. Olen samaa mieltä. Lähiliikuntapaikat ja kaiken kansan käyttöä palvelevat urheilutilat ovat tätä päivää, monumentit toivon mukaan historiaa.
Näiden rivien jälkeen nolottaa, että oma liikunta-annos jäi tältä päivältä rästiin. Sunnuntaiaamun sauvalenkki Keinuvuopajan ympäri on nyt lupa olla vähän rivakampi.

Näkemiin, mutta ei hyvästi

Viimeinen istuntopäivä eduskunnassa takana - toistaiseksi.
Siivoilin lähtiessäni suurimmat roskat pois ja kasasin mukaan muutaman laatikollisen aineistoa vaalikentille. Viimeiset illat istuntosalissa ovat olleet melkein hämmentävän hiljaisia. Useimmat istuvista edustajista näyttävät kiirehtineen jo vaalityöhön.
Neljä vuotta sitten uurastin tähän aikaan päivät opettajana ja illat kampanjoimassa eduskuntavaalien ensikertalaisena, jolle jokainen päivä toi eteen jotain uutta. Nyt olen kaikessa paljon pitemmällä.
Erään sähköpostia lähettäneen lappilaisen mielestä maalisvaaleissa on kyse siitä, haikaillaanko menneeseen vai katsotaanko tulevaan. Hän haluaa konkareiden rinnalle uutta sukupolvea. "20 vuoden päästä nykyisistä edustajistamme ei ole Arkadianmäellä muita kuin sinä." Sanoin, ettei sekään ole ollenkaan varmaa. Tämä on työ, johon valtakirja on ansaittava aina uudelleen. Se pitää mielen nöyränä ja aivot liikkeessä. Kun tekee itse kaikkensa, voi rauhallisin mielin jättää jatkonsa äänestäjien päätettäväksi.

Yhteistä aikaa ruokapöydässä

Luin aamun Hesarista, että suomalaiset lapset voivat melko hyvin, kun heitä verrataan muiden vauraiden maiden lapsiin. Suomi sijoittui neljänneksi lasten hyvinvointia mitanneessa YK:n lastenjärjestön vertailussa, jossa oli mukana 21 OECD-maata. Suomalaislapsilla on turvallinen ja terveellinen elinympäristö, hyvät aineelliset lähtökohdat ja hyvä koulutus.
Suomi arvioitiin vertailussa parhaaksi muun muassa 15-vuotiaiden lukutaidossa. Hyvä peruskoulun opet ja vanhemmat!
Arki ja tilasto eivät kaikessa kohtaa. Huolestuttavaa on, että lapset eivät itse koe voivansa erityisen hyvin.
Suomi jäi viimeiseksi, kun vertailtiin perheen yhdessä syömistä. Koulua käyvistä 15-vuotiaista vain kuusi kymmenestä syö päivän tärkeimmän ateriansa vanhempien seurassa useita kertoja viikossa.
Perheet yhteiset ruokahetket jutteluineen ovat parasta aikaa lapsen elämässä. Äiti, isä ja lapset samaan ruokapöytään!

Lohipolitiikka tiensä päässä

Tänään Keskustan eduskuntaryhmän puolesta vastaanottamani lohiadressin allekirjoittajilla on hyvät syyt huoleensa. Sen vahvisti äskettäin julkaistu selvityskin, jonka mukaan luonnonlohen saalis romahti viime vuonna alle puoleen edellisestä. Vaikka jokipoikasia riittäisikin, niiden kuolleisuus vaelluksen aluksi on hälyyttävän korkea.
Ministeri Korkeaoja arvioi luontaisen lisääntymisen toimivan ja uskoi saaliin putoamisen selittyvän muun muassa pienentyneellä kalastuspaineella ja kuivalla kesällä.
Pohjoisen näkökulmasta vastaus ei tyydytä. Ei varmasti muitakaan yli 20 000 allekirjoittajasta.
Asia ei ole helppo - ei siksikään, että muuttujia on paljon, ympäri Itämerta. Paavo Väyrysen esiin nostama kutuvaltioperiaate tuntuu ajamisen arvoiselta. Nopeimmin voimme vaikuttaa siihen, mitä teemme omilla vesillämme. Jos annamme luonnontuotannolle tarpeeksi tilaa, pyydettävää riittää kaikille. Se edellyttää tuntuvaa linjanmuutosta nykyisestä - sitä, että pohjoisen kutujoet pannaan etusijalle.
Henkilökohtaisesti pidän toivottavana, että Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tarjoaa tutkimustiedon lisäksi myös reilusti ratkaisumalleja.

Ps. Kuvan saamamies ei ole muuten meidän perheestä. Terveisiä Ruotsalaisen Jounille.

Ongelmakoulut esiin ajoissa

Tein tänään eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, joka koskee oppilaan oikeutta turvalliseen opiskeluympäristöön koulujen sisäilman osalta. Koulut ovat 7-15-vuotiaiden lasten ja useimman nuoren päivittäinen elinympäristö. Jo peruskoululaki edellyttää niiltä turvallisuutta ja terveellisyyttä.
Ajatus kirjallisesta kysymyksestä syntyi Sodankylän Kitisenrannan koulun kärjistyneen tilanteen vuoksi. Tätä ongelmaa kysymykseni ei ratkaise, koska ministeri Kalliomäellä on aikaa 21 päivää vastata kysymykseen. On kuitenkin ehdottoman tärkeää, että tällaiset tilanteet pystytään jatkossa välttämään.
Tärkeintä Sodankylässä on nyt, että koulutyö saadaan jatkumaan oppilaille terveellisissä olosuhteissa. Aikaa ei ole hukattavaksi.

Hauki on kala

Pitkin alkuvuotta minulta on kyselty, milloin aloitan kampanjani maalisvaaleihin.
En ole pitänyt kiirettä. Eduskuntatyö on hoidettava huolella loppuun, ennen kuin voi tavoitella uutta. Urakointi Arkadianmäellä jatkuu tiiviinä tämänkin viikon.
Oloani helpottaa, että kiertämisestä ei ole rästejä. Pelkästään viime vuonna kalenteriini kertyi Lapissa yli 120 tilaisuutta, ja kokoukset siihen päälle. Minulla on hyvä tuntuma, mitä ihmiset ajattelevat ja tarvitsevat missäkin päin Lappia.
Lauantain avaus Sinetässä ja Lordin aukiolla rohkaisee. Kaikesta näki, että sitä oli odotettu. Neljättäsataa ihmistä tuli tapaamaan ja maistamaan Jouko Lampelan paistamia haukisipsejä.

Blogin kokoinen aukko

Olen pitänyt nettisivuja yhtä kauan kuin olen ollut kansanedustaja - noin kaksi ja puoli vuotta.
Uskon tiedottamiseen. Haluan kiinnostuneiden tietävän, mitä ajattelen ja mitä olen tekemässä. Ennen muuta odotan viestin kulkevan toisin päin. Jos en ole hyvin perillä, mitä ihmiset ajattelevat ja tarvitsevat, on turha yrittääkään. Tämä ei ole minun juttuni, vaan meidän.
Kirjoitan viikottain kolumneja, uutisia ja mielipiteitä. Silti olen kaivannut kanavaa, jossa voisin ajatella ääneen vapaamuotoisemmin. Siksi avasin tämän blogin.
Kirjoittaessani tätä perjantai-iltana työviikko Helsingissä on lopuillaan, edessä on matka kotiin Myllärintielle, lämmin sauna, kalakeitto Vanttausjärven kuhasta ja tuleen tuijottamista takan ääressä.
Olen lappilaisen kalan suurkuluttaja ja puolustaja. Se on unohdetuimpia luonnonvarojamme - eikä vähiten järvissä. Historiasta kiinnostuneet tietävät, että "kalan takia Lappiin on tultu, eikä maan". Kalassa olisi elinkeinollisestikin huikeat luontaiset mahdollisuudet, kunhan järvet pantaisiin tuottamaan ja lohi saisi täyden mahdollisuuden nousta synnyinjokiinsa.
Kala ui myös kampanjani avajaisiin lauantaina. Järvimies Jouko Lampela paistaa lämpimäisiksi haukisipsejä ja muikkuja Sinetässä klo 10-11 ja Lordin aukiolla klo 12.30-13.30.