Kiva Koulu on tärkeä

Rovaniemellä on tänään puhuttu Kiva Koulu -ohjelmasta, jolla yritetään saada kuriin koulukiusaamista. Lapista ovat mukana Kallaan koulu Kemijärveltä sekä Koskenkylän ja Ylikylän koulut Rovaniemeltä. On syytä mainita, että 39 kokeilukoulua on valittu arpomalla.
Uutta ohjelmassa on, että nyt pureudutaan selkeästi kiusaamisilmiöön ja käsitellään juuri sitä ongelmaa eli kiusaamista.
Ohjelma on suunnattu opettajille, oppilaille ja vanhemmille. Kokeilukouluissa käytetään 10 kaksoisoppituntia lukuvuoden aikana. Lisäksi on vanhemmille ja opettajille muuta materiaalia. Ensi vuonna kokeilu laajenee ja vuonna 2009 sen pitäisi olla käytössä koko maassa.
Kerrassaan hieno juttu! Toistuvan kiusaamisen kohteeksi joutuu vieläkin liian moni oppilas. Yksikin kiusaamistapaus on liikaa. Turvallisen ja viihtyisän oppimisympäristön puolesta kannattaa töitä puskea.

Nuoret osaavat

Kahden pitkän päivän ja runsaan 1300 kilometrin autoilu Rovaniemeltä pohjoiseen ja takaisin antoi muutakin kuin kahdeksan vilkasta vaalitilaisuutta tavata utsjokisia, inarilaisia ja sodankyläläisiä.
Eduskunnassa luonani käynyt Ivalon ala-asteen kuutosluokka oli kutsunut minut vastavierailulle opettajansa Hannu Huumosen suulla. Vastaanotto oli bändeineen ja esityksineen niin mainio, että olin aivan otettu.
Koululaiset olivat nähneet vaivaa myös Ivalon lukion salintäyteiseen vaalipaneeliin. Siitä tuli raikas tilaisuus, kiitos nuorten paneutumisen ja ennakkoluulottomuuden. Hyvin suunnitellut ja jämerästi vedetyt koulupaneelit kelpaisivat malliksi muillekin järjestäjille.
Reissun kruunasivat jälleen maisemat, jotka olivat kirpeässä pakkasessa kuin sadusta.

Vaalikonevaalit

Laskin mielessäni, että olen vastannut viimeisen kuukauden aikana lähes 15 vaalikoneeseen. Pyyntöjä on tullut hyvinkin toinen mokoma. Näppituntumalta määrä on ainakin kaksi kertaa suurempi kuin neljä vuotta sitten.

Sen lisäksi on pyydetty lukuisia vastauksia printtimedioihin. Tekstiviestimittaan, 160 merkkiin, on saanut pusertaa laajojakin kokonaisuuksia. En pane sitä pahakseni. Tiivistämällä teho usein paranee.

En ole varma, tietävätkö poliitikot enemmän kuin 10 vuotta sitten, mutta tiedonkulku on ainakin parantunut. Jos vaalikoneet tuovat politiikan sisältöjä yhtään lähemmäs ihmisiä ja herättelevät nukkuvia, ne ovat tehtävänsä täyttäneet.

Mitä olen kysymyksiltä kaivannut, niin enemmän arjen asioita - siis konkretiaa suurten linjojen sijaan. Lempilajini koulutuspolitiikka on jäänyt koneissa hyvin vähälle. Alalta löytyisi äkkiä lukuisia tärkeämpiä teemoja kuin juupas-eipäs-väittely siitä, pitääkö EU:n ulkopuolisilta opiskelijoilta periä yliopistoissa lukukausimaksuja.

Vaalien omaperäisin vaalikone lienee tämä.

Lämmin hetki Kittilässä

Pääsin tänään Kittilän vanhainkodissa todistamaan mainiota perinnettä. Kittilässä on tapana koota laskiaistiistaina ikäihmiset ja päiväkotilapset yhteen. Lasten esittämän ohjelman jälkeen paistoimme porukalla makkaraa pihakodassa.
- Saako antaa halin, eräs tyttö kysyi hoitajaltaan. Tämän nyökättyä lapsi kurotti pienet kätensä vanhan miehen kaulan ympäri ja halasi pitkään. Molempien kasvot loistivat.
Tilanteen tunnelma ja välittömyys lämmittivät minua niin, että hyräilin hyvää oloani koko paluumatkan Rovaniemelle.
Edellisen kerran vierailin Kittilän vanhainkodissa toissa kevään tulvan jälkeen. Ne ongelmat on enimmäkseen jo hoidettu, mutta uusia on ilmaantunut. Pula henkilökunnasta on pakottava, kuten monessa muussakin paikassa ympäri Lappia. Vaikka virkoja olisikin auki, raskaaseen ja vastuulliseen työhön ei löydy aina tulijoita.
Arvokkaan vanhuuden turvaamiseksi on löydettävä nopeasti uusia keinoja, sillä ikäihmisten määrä kasvaa vääjäämättä.
Esitin äskettäin mietittäväksi omaishoivaoikeutta. Uudistus mahdollistaisi työelämässä mukana olevien ihmisten hoitaa tilapäisesti vanhempiaan ja läheisiään yhteiskunnan tuella. Nyt monet ottavat siihen vuorotteluvapaata, pekkaspäiviä tai palkatonta vapaata.

Mahtava maa

Sunnuntai sujahti Kemijokivarren Oikaraisessa ja Kittilän Könkäällä.
Kun katselin auton ikkunasta - niin, aamulenkin jälkeen tosiaan vain ikkunasta - puhtaana hohtavia hankia, lupaavan korkealle kapuavan auringon paistetta, ohi soljuvia vaaroja, peltoaukeita ja jokitörmiä, oli taas helppo ymmärtää, mikä etelän ihmisiä vetää Lappiin. 450 kilometriä tuntui leppoisalta nojatuolimatkalta - kiitos paitsi maisemien, myös kyytiä tarjonneiden Seppälän Sirpan ja Kukkosen Tuulan.
Eripura Lapin maankäytöstä ihmetyttää välillä. Meillä on lääniä niin paljon, etten voi millään uskoa, etteikö sopivasti sovitellen riittäisi kylliksi tilaa ja mahdollisuuksia kaikille luontoa hyödyntäville elinkeinoille. Ja paljon jää vielä yli - maisemaa meille paikallisille, joille yhteys luontoon on onnen ehdoton edellytys.
Lappi on mahtava maa. Tulevaisuuden maa.

Liikunnasta peruspalvelu

Liian vähäinen liikunta maksaa Suomelle vuosittain 300-400 miljoonaa euroa.
Olimme tänään Kemijärven Hyvän olon messuilla asiasta yhtä mieltä: kansanliikunta kuuluu nostaa jälleen jalustalle. Liikunnan merkitys terveyteen ja hyvinvointiin on entistäkin tärkeämpi suomalaisten ikääntyessä. Liikunta on parasta varautumista hoivamenoihin, joiden kasvu on väkisin edessä.
Erityisesti arkiliikunta näyttää olevan alamäessä. Olemme oppineet hoitamaan asioitamme autolla liiankin hyvin. Kuvaavaa on, että vähiten liikkuvat 35-54-vuotiaat miehet.
Lasten liikkumisessa seurat ovat paljon vartijoina. 12. ikävuoden jälkeen turhan moni jää kotiin. Jos syynä on seurojen pula ohjaajista tai tiloista, kuntien ja valtion sietää katsoa peiliin. Liikunnasta säästäminen on tulevaisuudesta säästämistä. Ja se on tyhmää.
Enemmän kuin yhdeksän kymmenestä suomalaisesta käyttäisi veikkausvoittovaroja nykyistä enemmän kuntoliikuntaan. Olen samaa mieltä. Lähiliikuntapaikat ja kaiken kansan käyttöä palvelevat urheilutilat ovat tätä päivää, monumentit toivon mukaan historiaa.
Näiden rivien jälkeen nolottaa, että oma liikunta-annos jäi tältä päivältä rästiin. Sunnuntaiaamun sauvalenkki Keinuvuopajan ympäri on nyt lupa olla vähän rivakampi.

Näkemiin, mutta ei hyvästi

Viimeinen istuntopäivä eduskunnassa takana - toistaiseksi.
Siivoilin lähtiessäni suurimmat roskat pois ja kasasin mukaan muutaman laatikollisen aineistoa vaalikentille. Viimeiset illat istuntosalissa ovat olleet melkein hämmentävän hiljaisia. Useimmat istuvista edustajista näyttävät kiirehtineen jo vaalityöhön.
Neljä vuotta sitten uurastin tähän aikaan päivät opettajana ja illat kampanjoimassa eduskuntavaalien ensikertalaisena, jolle jokainen päivä toi eteen jotain uutta. Nyt olen kaikessa paljon pitemmällä.
Erään sähköpostia lähettäneen lappilaisen mielestä maalisvaaleissa on kyse siitä, haikaillaanko menneeseen vai katsotaanko tulevaan. Hän haluaa konkareiden rinnalle uutta sukupolvea. "20 vuoden päästä nykyisistä edustajistamme ei ole Arkadianmäellä muita kuin sinä." Sanoin, ettei sekään ole ollenkaan varmaa. Tämä on työ, johon valtakirja on ansaittava aina uudelleen. Se pitää mielen nöyränä ja aivot liikkeessä. Kun tekee itse kaikkensa, voi rauhallisin mielin jättää jatkonsa äänestäjien päätettäväksi.

Yhteistä aikaa ruokapöydässä

Luin aamun Hesarista, että suomalaiset lapset voivat melko hyvin, kun heitä verrataan muiden vauraiden maiden lapsiin. Suomi sijoittui neljänneksi lasten hyvinvointia mitanneessa YK:n lastenjärjestön vertailussa, jossa oli mukana 21 OECD-maata. Suomalaislapsilla on turvallinen ja terveellinen elinympäristö, hyvät aineelliset lähtökohdat ja hyvä koulutus.
Suomi arvioitiin vertailussa parhaaksi muun muassa 15-vuotiaiden lukutaidossa. Hyvä peruskoulun opet ja vanhemmat!
Arki ja tilasto eivät kaikessa kohtaa. Huolestuttavaa on, että lapset eivät itse koe voivansa erityisen hyvin.
Suomi jäi viimeiseksi, kun vertailtiin perheen yhdessä syömistä. Koulua käyvistä 15-vuotiaista vain kuusi kymmenestä syö päivän tärkeimmän ateriansa vanhempien seurassa useita kertoja viikossa.
Perheet yhteiset ruokahetket jutteluineen ovat parasta aikaa lapsen elämässä. Äiti, isä ja lapset samaan ruokapöytään!

Lohipolitiikka tiensä päässä

Tänään Keskustan eduskuntaryhmän puolesta vastaanottamani lohiadressin allekirjoittajilla on hyvät syyt huoleensa. Sen vahvisti äskettäin julkaistu selvityskin, jonka mukaan luonnonlohen saalis romahti viime vuonna alle puoleen edellisestä. Vaikka jokipoikasia riittäisikin, niiden kuolleisuus vaelluksen aluksi on hälyyttävän korkea.
Ministeri Korkeaoja arvioi luontaisen lisääntymisen toimivan ja uskoi saaliin putoamisen selittyvän muun muassa pienentyneellä kalastuspaineella ja kuivalla kesällä.
Pohjoisen näkökulmasta vastaus ei tyydytä. Ei varmasti muitakaan yli 20 000 allekirjoittajasta.
Asia ei ole helppo - ei siksikään, että muuttujia on paljon, ympäri Itämerta. Paavo Väyrysen esiin nostama kutuvaltioperiaate tuntuu ajamisen arvoiselta. Nopeimmin voimme vaikuttaa siihen, mitä teemme omilla vesillämme. Jos annamme luonnontuotannolle tarpeeksi tilaa, pyydettävää riittää kaikille. Se edellyttää tuntuvaa linjanmuutosta nykyisestä - sitä, että pohjoisen kutujoet pannaan etusijalle.
Henkilökohtaisesti pidän toivottavana, että Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tarjoaa tutkimustiedon lisäksi myös reilusti ratkaisumalleja.

Ps. Kuvan saamamies ei ole muuten meidän perheestä. Terveisiä Ruotsalaisen Jounille.

Ongelmakoulut esiin ajoissa

Tein tänään eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, joka koskee oppilaan oikeutta turvalliseen opiskeluympäristöön koulujen sisäilman osalta. Koulut ovat 7-15-vuotiaiden lasten ja useimman nuoren päivittäinen elinympäristö. Jo peruskoululaki edellyttää niiltä turvallisuutta ja terveellisyyttä.
Ajatus kirjallisesta kysymyksestä syntyi Sodankylän Kitisenrannan koulun kärjistyneen tilanteen vuoksi. Tätä ongelmaa kysymykseni ei ratkaise, koska ministeri Kalliomäellä on aikaa 21 päivää vastata kysymykseen. On kuitenkin ehdottoman tärkeää, että tällaiset tilanteet pystytään jatkossa välttämään.
Tärkeintä Sodankylässä on nyt, että koulutyö saadaan jatkumaan oppilaille terveellisissä olosuhteissa. Aikaa ei ole hukattavaksi.

Hauki on kala

Pitkin alkuvuotta minulta on kyselty, milloin aloitan kampanjani maalisvaaleihin.
En ole pitänyt kiirettä. Eduskuntatyö on hoidettava huolella loppuun, ennen kuin voi tavoitella uutta. Urakointi Arkadianmäellä jatkuu tiiviinä tämänkin viikon.
Oloani helpottaa, että kiertämisestä ei ole rästejä. Pelkästään viime vuonna kalenteriini kertyi Lapissa yli 120 tilaisuutta, ja kokoukset siihen päälle. Minulla on hyvä tuntuma, mitä ihmiset ajattelevat ja tarvitsevat missäkin päin Lappia.
Lauantain avaus Sinetässä ja Lordin aukiolla rohkaisee. Kaikesta näki, että sitä oli odotettu. Neljättäsataa ihmistä tuli tapaamaan ja maistamaan Jouko Lampelan paistamia haukisipsejä.

Blogin kokoinen aukko

Olen pitänyt nettisivuja yhtä kauan kuin olen ollut kansanedustaja - noin kaksi ja puoli vuotta.
Uskon tiedottamiseen. Haluan kiinnostuneiden tietävän, mitä ajattelen ja mitä olen tekemässä. Ennen muuta odotan viestin kulkevan toisin päin. Jos en ole hyvin perillä, mitä ihmiset ajattelevat ja tarvitsevat, on turha yrittääkään. Tämä ei ole minun juttuni, vaan meidän.
Kirjoitan viikottain kolumneja, uutisia ja mielipiteitä. Silti olen kaivannut kanavaa, jossa voisin ajatella ääneen vapaamuotoisemmin. Siksi avasin tämän blogin.
Kirjoittaessani tätä perjantai-iltana työviikko Helsingissä on lopuillaan, edessä on matka kotiin Myllärintielle, lämmin sauna, kalakeitto Vanttausjärven kuhasta ja tuleen tuijottamista takan ääressä.
Olen lappilaisen kalan suurkuluttaja ja puolustaja. Se on unohdetuimpia luonnonvarojamme - eikä vähiten järvissä. Historiasta kiinnostuneet tietävät, että "kalan takia Lappiin on tultu, eikä maan". Kalassa olisi elinkeinollisestikin huikeat luontaiset mahdollisuudet, kunhan järvet pantaisiin tuottamaan ja lohi saisi täyden mahdollisuuden nousta synnyinjokiinsa.
Kala ui myös kampanjani avajaisiin lauantaina. Järvimies Jouko Lampela paistaa lämpimäisiksi haukisipsejä ja muikkuja Sinetässä klo 10-11 ja Lordin aukiolla klo 12.30-13.30.